Yritän saada taas vesijuoksu innotusta itselleni. Sekin tuntuu nyt jotenkin nihkeältä. Voi kun olisi olemassa sellainen paikka jonne voisi mennä, ei huolta arjen pyörityksestä, ja voisi keskittyä vaan sulattamaan tätä ylimääristä kerrosta ympäriltään.
Mun sisällä asuu pieni ja siro pitkäraajainen ihminen, se ressukka hukkuu valtavan laardivuoren alle jos en tee mitään. Siksi.. mars vesijuoksemaan.. TAAAAAS.
Se käy tylsäksi kun siellä on jyystänyt allasta päästä pähän jo niin monta vuotta. Edelleen se on kuitenkin juuri se urheilulaji, joka sopii minulle parhaiten.
Viekää kaikki ystävät minua vuorotellen vesijuoksemaan, juuri nyt on se hetki jolloin motivaatio on hukassa, ja asioille olisi pakko tehdä jotain.
Siispä.. askel kohti Sadionin allasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti