Trallalllaaa..

Kuvassa muuten Yrjönkadun uimahallin allas, kiva tuo kuva, siinä on juuri oikeanlainen tunnelma. (Hesarin jutusta, Yrjönkadun uimahalli 80vuotta)



Ostin Motivukseen superkortin, haluan käyttää aikaani urheiluun, repiastin itseäni myös muutamalla uudella jumppapaidalla jotta on kiva lähteä jumppailemaan.
Miksi kuitenkin tunnen vastenmielisyyttä sitä kohtaan että lähden urheilemaan.
Joo... len mukavuudenhaluinen, mutta kyllä mä olen aina saanut urheilusta hyvän mielen ja olon itselleni ja peruskouluaikaiset horror kokemukset liikuntatuneista ovat muisto vain. Liikunnan opettajan yhdeksän vuoden yrityksestä huolimatta hän ei tyranniallaan saanut liikkumisen kipinä sammumaan. Nyt on siis oltava jokin muu syy.
Huomaan ajattelevani miten kauhealta näytän kun ähisen ja puhisen pace tunnilla. Voi että harmittaa. Monet hyvät laihis yritykset ovat kaatuneet johonkin ihan typerään, kuten vaikka viikonloppuun avomieheni vanhemmilla, jossa en vain pysty noudattamaan omia syömisiäni.. tai omaan lepsuiluuni, tai lomamatkaan, tai illanviettoon, tai.. syitä löytyy aina. Tarvitsen varmaan lobotomian jotta himo hyvään ruokaan sammuisi.
Onneksi sentään rakastamani Yrjönkadun uimahalli on auennut. Sinne tänään. Tulee parempi fiilis, ja saan ladun auki. Jospa muukin urheilu alkaisi maittamaan.
Yksi suurimpia syitä ruokavalion järkevään noudattamiseen tai sen epäonnistmiseen siis on usein stressi. Lohduttaudun ruoalla, palkitsen itseäni ruoalla.. ja eipä muuta tarvitsekaan. Kun pakkaan muuttotavaroitamme , tunnen melkoisen suurta stressiä muuttuvasta elämäntilantesta, ja tuntuu vaikealta pysyä päätöksessään. Minulle laihduttaminen on yhtä työlästä kuin jonkin uuden asian oppiminen, siihen täytyy keskittyä, ja asialle täytyy antaa aikaa. Jos aika ei syystä tai toisesta ole, palaan ohimennen syötyihin voileipiin, ja matalahiilihydraattinen ruokavalioni on mennyttä.

Tilaukseen: Lobotomia ruoan himon poistamiseksi kiitos :(

Mun on pakko löytää uudelleen sellainen hyvä filis ja tekemisen meininki laihdutukseen.